Työmarkkinoiden nykytila Suomessa

Väitetään, että 2000-luvulla syntyneiden on syytä varautua aikuistuttuaan vaihtamaan ei vain työpaikkaansa, vaan ammattiaan noin joka neljäs vuosi. Tämä kertoo kiihtyvällä vauhdilla muuttuvasta yhteiskunnasta, jossa valmius on valttia. Työelämän vaatimukset ja osaamistarpeet vaikuttavat kaikkiin yhteiskunnallisiin toimiin. Emme vielä tiedä, millaisen hinnan joudumme maksamaan henkilökohtaisella mukavuudellamme ja mielenterveydellämme, jotta ulottuisimme alati vaihtuvien työmarkkinoiden vaatimuksiin.

Teknologinen kehitys pakottaa ihmisiä valpastumaan

Jo nyt tunnustetaan työmarkkinoiden kiristyvät vaatimukset. Koulutusta olisi täsmennettävä ja ehkä pidennettävä, mutta käytäntö kaventaa samalla yksilön mahdollisuuksia työmarkkinoilla sekä aiheuttaa opitun asian nopeaa vanhenemista, kun ala on kehittynyt eteenpäin hurjaa vauhtia. Onko järkevää kehittää maalle työmarkkinat, joille ei löydy ammattilaisia?

Jo nykytilassaan Suomen työmarkkinat ovat monelle erittäin haasteellisia. Varsinaisesta työpaikan etsinnästä on kadonnut inhimillisyys – lataat tietojasi päätteellä, josta työhakemuksesi katoaa kuin savu ilmaan – mahdollisesti koskaan tietämättä, onko se käsitelty vai poistettu tarpeettomana. Monista työpaikoista ei tehdä ilmoitusta, vaan työnhakijan on haettava ne olemalla aktiivisesti kuulopuheiden perusteella sekä silloin, kun mahdollinen työtilaisuus aukeaa. Näitä kutsutaan piilotyöpaikoiksi. Töihin pääsyä ei siis ratkaise mitä tiedät, vaan kenet tiedät.

Työelämässä tietotekniikan nopea kehitys on aikaansaanut pitkäaikaistyöttömiä, joiden ikä ja koulutustaso soveltuvat huonosti nykyisten työpaikkojen vaatimuksiin. Tälle ryhmälle on ollut ajoittain tilapäisiä työmahdollisuuksia, mutta niiden määrä vaihtelee suuresti taloudellisen kasvun mukaan. Tämä niin kutsuttu rakennetyöttömyys on varsin korkea Suomea koettelevan laman takia ja monen ruumiillista työtä vaativien ammattien kadotessa koneellistumisen edetessä.

Vaatimukset ja tarpeet muuttuvat

Osana ongelmaa on myös työvoimapalveluiden rajoittunut kyky ohjata työnetsijät avoimiin työpaikkoihin. Tuloksena tietämättömyydestä on joissakin kunnissa lukuisat pitkäaikaistyöttömät, joiden toimeentulo riippuu avustuksista. Pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttama masennus ei myöskään kohenna yksilön mahdollisuuksia löytää työpaikkaa.

Väestöluokan vanheneminen aiheuttaa jatkuvaa työikäisen yksilöiden vähenemistä. Jo tästä on seurauksia suuntaan, että hoito ja palveluammatit tulevat keskeisiksi, kun taas koulut ja opetus tulevat vähenemään, elleivät tulevat perheet ole monilapsisia. Korkeasta syntyvyydestä johtuen Pohjois-Pohjanmaalla voidaan pitää tulevaisuudessakin työikäisten väestön määrä ennallaan, samoin kuin Etelä-Suomessa, jossa väestön keskittyminen kaupunkialueille jatkuu. Heikointa työmarkkinoiden kehitys on varsinkin Itä ja Pohjois-Suomessa.

Työmarkkinat ovat käsitteenä laajalaatuinen ja monihaarainen osa yhteiskunnan toimintaa. Kysymys ei ole pelkästään rahallinen, vaan siihen liittyy tärkeänä osana terveys ja mahdollisuus tasapainoiseen elämään omien toiveiden mukaan.